Sanat
|
Kun
|
puhalletaan
|
tulta
|
tähän
|
sammuvaan
|
hiileen,
|
se
|
savullansa
|
meitä
|
tukehduttaa.
|
Ja
|
jos
|
vain
|
muistellaan,
|
jäädään
|
kiinni
|
ikuisuuteen.
|
Eikä
|
eletä
|
ollenkaan,
|
kaikki
|
tämä
|
|
Sanat
|
vähäkin
|
vain
|
tuhotaan,
|
rohkeempaa
|
on
|
luovuttaa.
|
Kyllä
|
sinä
|
muistat,
|
kuinka
|
katse
|
viiltelee.
|
Kyllä
|
sinä
|
tiedät,
|
miten
|
lehdet
|
putoilee.
|
Kaikki
|
on
|
jo
|
nähty,
|
|
Sanat
|
siksi
|
pisteen
|
nyt
|
teen.
|
Anna
|
jo
|
olla.
|
Anna
|
mun
|
olla
|
ja
|
unohtaa.
|
Kun
|
nyt
|
jutellaan,
|
voidaan
|
hyvin
|
katsoa
|
silmiin,
|
on
|
nähty
|
nämä
|
|
Sanat
|
seinät
|
ennenkin.
|
Mut
|
ei
|
saa
|
koskettaa,
|
ne
|
aamut
|
meidät
|
imee
|
vain
|
kuiviin.
|
Ei
|
tästä
|
tule
|
näin
|
valmiimpaa,
|
ehkä
|
on
|
jo
|
aika
|
irroittaa,
|
|
Sanat
|
kai
|
saa
|
nyt
|
luovuttaa.
|
Kyllä
|
sinä
|
muistat,
|
kuinka
|
katse
|
viiltelee.
|
Kyllä
|
sinä
|
tiedät,
|
miten
|
lehdet
|
putoilee.
|
Kaikki
|
on
|
jo
|
nähty,
|
siksi
|
pisteen
|
|
Sanat
|
nyt
|
teen.
|
Anna
|
jo
|
olla.
|
Anna
|
mun
|
olla
|
ja
|
unohtaa.
|
Anna
|
jo
|
olla.
|
Anna
|
mun
|
olla
|
ja
|
unohtaa.
|
Kyllä
|
minä
|
tiedän,
|
kuinka
|
|
Sanat
|
kehomme
|
kietoutuu.
|
Kyllä
|
minä
|
muistan,
|
kelle
|
ihosi
|
tuoksuu.
|
Jos
|
tulevatkin
|
vuodet
|
käsiimme
|
vain
|
rikkoutuu.
|
En
|
jaksaisi
|
olla,
|
anna
|
mun
|
olla
|
ja
|
unohtaa,
|
|