Sanoitus
|
Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
|
istuu portailla Nestori Miikkulainen.
|
Huuliharppuaan soittaa, ja norppa
|
nousee pinnalle pärskähtäen.
|
Aallon alla se suunnisti soittajan luo
|
sille tuttua tutumpi on sävel tuo.
|
Laulu kertoo näin mitä on yksin kun jää,
|
hyvin hylje sen ymmärtää.
|
Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,
|
maailma houkutti pois morsion.
|
Vanhoja poikia viiksekkäitä
|
mies sekä hylje kumpikin on.
|
Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
|
sinne elämän toveri tahtonut ei.
|
Yksin Nestori jäi kuten norppa,
|
myös sen kumppanin kohtalo vei.
|
Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan,
|
kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan.
|
Huuliharppua soittelee Miikkulainen,
|
yksi ymmärtää kaipuun sen.
|
Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,
|
maailma houkutti pois morsion.
|
Vanhoja poikia viiksekkäitä
|
mies sekä hylje kumpikin on.
|
Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
|
istuu portailla Nestori Miikkulainen.
|
Lepokivellään iäkäs norppa
|
katsoo ystävää ymmärtäen.
|
Suuri Saimaa mut naista sen rannoilta vaan
|
ei näin tuuliseen saareen saa asettumaan.
|
Kuten norpan, on määrä myös Miikkulaisen
|
olla sukunsa viimeinen.
|